Emma Peura

Visual Artist

Julkaisut, artikkelit, arviot


Publications, articles, reviews



Näyttelykritiikki: “Yhteisistä vuosista saa voimaa”, esaimaa.fi 6.2.2014 klo 16:00, Seppo Paajanen


Krimin sadut Imatran taidemuseossa 24.1.–15.2.2014.

Heti ovella katsojaa on vastassa sympaattinen vanha polkupyörä, josta lähtee kuin kimaltelevien timanttien nauha kohti tähtiä.

Taiteilijoiden ryhmätyö on kuvaava jo nimensäkin puolesta — Miltä vapaus maistuu.
Yhteisten opiskeluvuosien ja yhdessä asumisen jälkeen on rakennettava itse taiteilijan tulevaisuus. Kulkuvälineen etupyöräkin on karannut, onneksi sentään eteenpäin.

Krimistit ovat siis Imatran taideoppilaitoksesta valmistuneita nuoria taiteilijoita, joita yhdistää asuntolana toiminut entinen Kriminaalihuollon talo.
Muuta yhdistävää tekijää ei juuri olekaan havaittavissa, ellei sitten nuoruuden into ole leimaava piirre.

Töidensä puolesta näyttely on aika hajanainen ja osittain tasoltaan hapuileva.
Oman taiteilijaminän etsinnässä kukin etenee kehityskaarensa mukaan.

Vakuuttavinta osaamista osoittaa Sinikka Eirola, jonka öljyt ovat hallitun käden jälkeä.
Komea värimaailma yhdistyy vaivattoman tuntuiseen siveltimen käyttöön, ja lopputulos on näyttävä kokonaisuus. Joku voisi sanoa, että perinteistä, mutta hyvää perinteistä.

Jussi Nykäsen grafiikassa on kiehtova surrealistinen tunnelma, ja tekninen taso vakuuttaa.
Värien rajattu skaala korostaa muotoa, joka pääsee hyvin oikeuksiinsa.

Katja Määttä on parhaimmillaan kasvokuvissa, Laura Karjalainen saa parasta jälkeä kuvatessaan luontoa. Emma Peuran hiilessä on yhtä aikaa sekä herkkyyttä että voimaa. Janette Holmström on dokumentoinut kuviinsa Krimin elämää arjen tasolla. Karkki Mäkelän monotypiat jäävät auttamattoman valjuiksi näyttelykokonaisuudessa.

Taiteilijaryhmä on tehnyt muutaman yhteisen tilateoksen. Salin keskellä on huonekalu- ja esinekooste, jonka pöydällä on yksi kirja, K.S. Laurilan Estetiikan peruskysymyksiä. Liekö itseironinen valinta, mutta sitä opusta kannattaa nähdyn perusteella kyllä vielä tutkia. |

Seppo Paajanen

Hyvää: Nuoruuden into kuvantekoon kiinnostaa aina.
Huonoa: Teokset keskenään kovin eritasoisia.
Erityistä: Eirolan maalauksissa näkyy monipuolinen osaaminen.

Etelä-Saimaa →