Julkaisut, artikkelit, arviot
Publications, articles, reviews
Näyttelykritiikki: “Paikan merkitys”, Uutisvuoksi 9.2.2014, Juhani Järvinen
Imatran taidemuseon näyttelyssä Krimi on sympaattisesti läsnä, koska taiteilijaryhmä on rakentanut museoon installaatioita talosta löytyneistä esineistä. Jokaisessa talossa, etenkin vanhoissa taloissa on henki, joka muodostuu monista seikoista.
Näyttelyn taiteilijoista Janette Holmström on konkreettisesti tavoittanut tunnelman hienolla ja ajankohtaisella valokuvainstallaatiollaan. Esko Männikön nimeä ei voi olla mainitsematta Holmströmin teosten yhteydessä.
Samaan hengenvetoon on todettava, että taiteilija on tavoittanut näyttelyn teemaa antaen periksi omasta henkilökohtaisesta, aiemmasta ilmaisustaan.
Taidegraafikko Jussi Nykänen on löytänyt taiteessaan omaperäisen ilmaisun, joka on saanut hyvän vastaanoton taidekentässä. Tässä näyttelyssä hän on tavoittanut readymade-veistoksissaan saman hengen kuin grafiikassaan. Grafiikan vedokssissaan Luotolainen ja Rajapyykki Nykänen on pelkistänyt loogisesti ilmaisuaan.
Emma Peura on rinnastanut suurikokoisen, taloa esittävän piirustuksen nostalgisiin limonadikoreihin ja ikkunaan, johon on maalannut kuvan mustavalkoisista kasvoista. Teoskokonaisuuden eri osat toimivat keskenään ja erikseen.
Karkki Mäkelä ja Sinikka Eirola voisivat olla näyttelyn taidemaalarit. Yleisesti ekspressiivisissä maalauksessa on äänekäs tunnelataus, mutta Eerola on eläytynyt aiheesen hillitysti. Maalaukset ovat hallittuja ja ehyitä, kuin muunnelmia jostakin musiikillisesta teemasta.
Myös Mäkelän teossarja perustuu sarjallisuuteen. Hänen herkkä maalauksellinen monotypiasarjansa on hieno kokonaisuus, pieni kertomus taiteilijan erilaisista tunnetiloista.
Laura Karjalainen on näyttelyntaiteilijoista vaikeimmin määriteltävissä. Häntä on vaikea yhdistää johonkin aiempaan, edes teknisesti. Karjalaisen kuvat ovat mielenkiintoisia, amattitaidolla tehtyjä kuvia, jossa on varma ote. Voisiko kuvasarjan yksittäisten teosten koko vaihdella enemmän?
Katja Määttä on hyödyntänyt digitaalisen ilmaisun mahdollisuuksia oivallisesti. Määttä on asiansa osaava tekijä. Vedokset ovat herkkiä, värillisesti hallittuja ja ajatuksellisesti mystisiä.
Kokonaisuutena näyttely antaa raikkaan kuvan nuorista tekijoistä ja sitoutuu historiallisesti erääseen imatralaiseen taloon. Yksi näyttelyn hienoista nyansseista on talon historian esille tuominen.
Krimin talo on ollut viitteenomainen kehys näyttelylle. Paikalla, paikan hengellä on merkitys.